Jeremy – MPA-potilas, Yhdistynyt kuningaskunta
Yleensä lääkärisi tekevät yhdistelmän erilaisia testejä ja ottavat myös terveystietosi (eli oireesi ja kokemuksesi) huomioon ennen AAV:n diagnosointia. Usein ratkaiseva viite oikeaan diagnoosiin on, että useassa eri elinten verisuonessa on jonkinlainen vaurio, mikä aiheuttaa erilaisia oireita.
Verikokeet
Virtsakokeet
Kuvantamismenetelmät
Biopsia (tunnetaan myös nimellä histologinen tutkimus)
Jos sinulla esiintyy komorbiditeettiä (eli muita sairauksia AAV:n lisäksi), lääkärisi saattaa muuttaa joidenkin hoitojen annostusta ja/tai seurata terveydentilaasi tarkemmin tietyn ajanjakson ajan. Keskustele lääkärisi kanssa, mitkä sivuvaikutukset saattavat liittyä hoitoosi tai muihin sairauksiin, jotta voit erottaa nämä sivuvaikutukset AAV:n aktiivisuuden merkeistä ja havaita mahdolliset AAV:n relapsit mahdollisimman nopeasti.1
Viitteet ja alaviitteet
Jeremy – MPA-potilas, Yhdistynyt kuningaskunta
On olemassa kaksi erilaista AAV-potilailla esiintyvää ANCA-autovasta-ainetta, jotka kehittyvät kahteen erilaiseen proteiiniin: proteinaasi 3 (PR3) tai myeloperoksidaasi (MPO).1
PR3 ja MPO esiintyvät normaalisti neutrofiilien sisäpuolella, mutta jos ne ilmestyvät niiden ulkopuolelle, ANCA voi sitoutua niihin ja aktivoida neutrofiilejä aiheuttaen vaurioita.1 Verikokeella selvitetään, esiintyykö näitä vasta-aineita veressäsi. Tämä on ratkaiseva testi, jonka avulla lääkärisi voi selvittää sairastatko AAV:ta.2,3
Kun lääkärit ovat selvittäneet sitoutuvatko ANCA-autovasta-aineet PR3:een tai MPO:hon, he voivat arvioida paremmin sairautesi etenemistä sekä relapsin todennäköisyyden.2 Tämä tieto voi myös auttaa heitä valitsemaan sinulle sopivimman hoidon.3
Viitteet ja alaviitteet
Maresa - GPA & Kai (omaishoitaja), Saksa
Veren ANCA-autovasta-aineiden testaaminen auttaa diagnosoimaan kolme eri AAV-tyyppiä, joita ovat GPA, MPA ja EGPA. Noin kahdeksalla kymmenestä GPA- ja MPA-potilaasta ja noin neljällä kymmenestä EGPA-potilaasta on havaittavissa oleva ANCA:n pitoisuus veressä.1 ANCA-testiä varten lääkärisi ottaa verikokeen, joka tutkitaan laboratoriossa.
Vaikka nämä testit ovat erittäin hyödyllisiä, on tärkeä tietää, että ANCA:a esiintyy myös muita sairauksia sairastavilla henkilöillä, kuten kroonisia infektioita sairastavilla. Lisäksi joillakin GPA- tai MPA-potilailla ei ole havaittavissa olevaa ANCA:n pitoisuutta veressä, ja heidän lääkärinsä tekeekin diagnoosin kliinisen kuvan perusteella (arvio kaikista testituloksista ja oireista).
Lisätietoja ANCA:n
merkityksestä
Tulehduksen merkkejä, eli tulehdusmerkkiaineita, voidaan tavallisesti havaita veressä. Näiden havaitsemiseksi lääkärisi mittaavat yleensä verisolujen alenemisnopeuden (eli nopeuden, jolla veren hiukkaset laskeutuvat koeputkessa, lasko) ja C-reaktiivisen proteiinin tason (CRP on proteiinityyppi, jota maksa tuottaa suuria määriä tulehduksen esiintyessä).
Näiden testien tulokset voivat vain viitata tulehdukseen kehossa, mutta eivät määrittää tulehduksen tyyppiä, joten lääkärisi eivät voi diagnosoida AAV:ta pelkästään näiden testien perusteella.
Jos lääkärisi epäilevät sinun sairastavan munuaissairautta, he selvittävät munuaisten toiminnan verikokeen avulla. Tällöin tutkitaan yleensä kreatiniinin (lihasten proteiinien päähajoamistuote) ja urean (virtsan proteiinien päähajoamistuote) pitoisuutta veressä. Tavanomaista korkeammat pitoisuudet veressä voivat viitata siihen, että munuaiset eivät suodata hajoamistuotteita oikein ja että munuaisten toiminta on heikentynyt.
On tärkeä tehdä säännöllisesti virtsakokeita, jotta pienetkin muutokset urean ja kreatiniinin pitoisuuksissa voidaan havaita mahdollisimman pian ja mahdolliset munuaisvauriot minimoidaan.
Virtsakokeet ovat helpoin tapa tutkia esiintyykö munuaisissa vaskuliittiin liittyvää tulehdusta. Tällöin virtsasta etsitään punasoluja ja proteiineja.
Kuvantamismenetelmien avulla terveydenhuollon ammattilaiset voivat tutkia kehosi sisäpuolen ja selvittää, mihin alueisiin AAV vaikuttaa. Kuvantamismenetelmiä ovat esimerkiksi rintakehän röntgenkuvat ja/tai CT- tai MRI-kuvaus, bronkoskopia (hengitysteiden/keuhkojen tutkimus pienellä kameralla) ja sivuontelon endoskopiat (myös pienellä kameralla).
Tässä toimenpiteessä otetaan pieni kudoskappale (esimerkiksi munuaisista, keuhkoista, sivuontelosta tai ihosta), jota tutkitaan mikroskoopilla. Tämä voi auttaa vahvistamaan diagnoosin ja/tai osoittaa, onko AAV levinnyt näille alueille. Biopsia auttaa lääkäriäsi valitsemaan sinulle parhaan hoidon.
Kun saavut sairaalaan, sinulta otetaan mahdollisesti verikoe.
Saatat tuntea pienen paineen, kun biopsianäyte otetaan.
Biopsian jälkeen saatetaan suorittaa skannaus.
Biopsian alueella voi esiintyä mustelmia ja kipua.
Useimmat potilaat palaavat kotiin samana päivänä. Riippuen siitä, mistä biopsianäytteesi otetaan, saatat tarvita vuodelepoa; lääkärisi neuvoo sinua tässä.
Muista kertoa lääkärillesi kaikista käyttämistäsi lääkkeistä.
Tarkista säännöllisesti biopsia-kohtasi ja ota välittömästi yhteyttä lääkäriisi, jos havaitset näkyviä oireita tai olosi muuttuu.
Jos sinulla esiintyy komorbiditeettiä (eli muita sairauksia AAV:n lisäksi), lääkärisi saattaa muuttaa joidenkin hoitojen annostusta ja/tai seurata terveydentilaasi tarkemmin tietyn ajanjakson ajan. Keskustele lääkärisi kanssa, mitkä sivuvaikutukset saattavat liittyä hoitoosi tai muihin sairauksiin, jotta voit erottaa nämä sivuvaikutukset AAV:n aktiivisuuden merkeistä ja havaita mahdolliset AAV:n relapsit mahdollisimman nopeasti.1